Tällä viikolla oli ja meni yrittäjänpäivä. Kuinkahan moni meistäkään juhli päivää? No, minä unohdin tehdä sen, joten tänään otin lasillisen suomalaiselle pienyrittäjyydelle. Mielessäni on maskulaisen koirahoitolan emäntä Susanna Laurila. Hoitolan nimi Sisukas kuvaa erinomaisesti emäntänsä luonnetta. Hän ei anna periksi ja onnistuu juuri sen takia.
Intohimosta yrittäjyys
Suski on tuttuni opiskeluajoilta, jonka jälkeen hän opiskeli biologianopettajaksi (tai jotain sinne päin, nämä tutkinnot ovat niin vaikeita muistaa). Joka tapauksessa hän kävi tekemässä sijaisuuksia kouluissa ja tunsi tekevänsä tärkeää työtä, Samanaikaisesti hän mietti, että omalla alueella ei ollut koirahoitoloita ja oma koiraharrastus saattaisi ehkä kantaa myös liiketoimintana.
Ei mennyt kauan, kun näppärä puoliso teki autotallista koirahoitolan. Meni hetki (kiinalaisen ajanlaskun mukaan), ja pihalla oli bränikkä koirahotelli kestävine ja puhtaine luukkuineen. Sittemmin pihalle on järjestetty myös hurjan iso tarha ja sitäkin isompi uimalampi – koirille tietenkin. Kukapas sitä ei asiakkaitaan huomioisi. Asiakaspalautteesta päätellen Suski huomioi asiakkaansa yksilöinä ja pitää huolta näistä kuin omista koiristaan. Hän on kärrännyt koiria lääkärille ja antanut erikoispalveluita sen mukaisesti, mitä koira tarvitsee. Yksikään koira ei ole ollut tusinapiski.
Omien rajojen löytäminen
Olen seurannut Suskin yrittäjyyttä oikeastaan vain somen välityksellä. Toki olen jutellut hänen kanssaan puhelimessa ja tiedän kertoa, miltä yrittäjyys on eri vaiheissa tuntunut. Suski on heittäytynyt alueille, joilla ei ehkä ole ennen tuntenut olevansa vahva ja opetellut uusia liiketoiminnan alueita. Hän on opetellut markkinointia, kirjanpitoa ja johtajuutta ja ennen kaikkea ylittänyt byrokratian esteitä iloisesti loikkien. Hän on elävä esimerkki siitä, että työnteko kannattaa aina.
Ei se yrittäjyys aina ihan helppoa ole.
Olen ylpeä siitä, että Suski uskalsi lähteä yrittäjäksi. Pitää kuitenkin muistaa, että koirahoitolan kaltaisessa yrittäjyydessä työ on usein turhan lähellä kotia. Siksi on mielestäni erityisen hienoa, että Suski on vähitellen (!) onnistunut ottamaan myös vapaa-aikaa työstään. Hän on siis uskaltanut myydä ei-oota ottaakseen pari päivää vapaata työstään. Ei hänenkään tarvitse aina olla valmiina passissa ottamassa vastaan tai luovuttamaan toisten lemmikkejä. Välillä hän voi pitää huolta omista lemmikeistään tai vaikkapa ihan vain itsestään.
Tämän oppiminen takaa Suskille liiketoiminnan tulevaisuudessakin.
Koirahoitola Sisukas -nettisivut
Mitä satasella saa?
Koska alan vähitellen ymmärtää, kuinka vähän ymmärrän rahan päälle, pohdin jokaisen asiantuntijan osalta, mitä hänen alallaan satasella saa tai voisi saada. Minua nimittäin hieman nyppii se, että satanen on toki suuri raha, mutta sillä saa aika vähän. Ja palveluntuottajalle jää kulujensa jälkeen vain pieni osa laskutettavasta summasta käteen.
Hmm. Vuorokausihinnat koirahoitoloissa ovat kohtuullisen alhaisia. Satasella voikin saada useamman yön tai vaikka pienen koirakoulun huonosti käyttäytyvälle piskille.
Suomalaisen on usein vaikea nähdä itsensä positiivisessa valossa tai ainakaan tuoda sitä esille. Siksi päätin Suomen juhlavuoden kunniaksi nostaa esille sata suomalaista osaajaa. Valtaosa juttusarjan henkilöistä on entisiä tai nykyisiä työkavereitani, kumppaneita tai muuten tuttuja työelämästä. Henkilöbrändeistä innostuvana hörhelönä haluan kuitenkin tuoda esiin myös sellaisia ihmisiä, joita olen tavannut vain sosiaalisessa mediassa. Keskiössä on suomalainen asiantuntija, SataSella, joka suomalaisen avarakatseisuuden periaatteiden mukaisesti voi edustaa mitä sukupuolta tahansa. Esittelyjä julkaistaan päivittäin sadan päivän ajan. Viimeinen SataSella julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Katso kaikki SataSellat >>