Olin jo välillä päättänyt, että en kirjoita syntymäpäivinä (koska joku voisi muka osata odottaa kirjoitusta itsestään tai pettyä, mikäli sitä ei kuulu), mutta jälleen kerran olen itseni kanssa toista mieltä ja esittelen tänään suomalaisena osaajana äitini. Päivänsankari on siis Anu Kangas. Hän ei ole ns. somessa, joten saa nähdä kantautuuko kirjoitus hänen korviinsa. Muiskis jos näin tapahtuu!
Perhe ensin
Äiti on kotoisin Turusta. Se selittää paljolti sen, miksi syräm ol Turuus. Hän tapasi isäni, kun opiskeli lakia Turun yliopistossa. Ura lakinaisena jäi kuitenkin kakkoseksi, ja äitini valitsi perheen. Meitä tyttöjä on sittemmin siunaantunut neljä, ja ainakin itse voin olla äärimmäisen tyytyväinen tästä valinnasta. Ehkäpä minua ei nuorimmaisena muuten olisi.
Työuran aika on pitkä. Lapsuus on lyhyt.
Isämme työskenteli koko lapsuuteni ajan lentokapteenina (myöhemmin myös yrittäjänä), joten hän oli pitkiä aikoja poissa. Minun silmissäni isän ammatti tosin näkyi vain siinä, että hän oli pitkiä aikoja kotona. Kun muiden kavereiden vanhemmat olivat kahdeksasta neljään töissä, meillä oli useimmiten joku kotona. Believe you me, I know, koska minähän pelkäsin olla yksin kotona isossa talossa ehkä yläkouluikäiseksi asti. Olin lievästi vauhko. Kun isä oli poissa, nukuin joskus hänen sängyssään. Äiti ei pelännyt ukkosta.
Äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että äiti joutui tekemään myönnytyksiä isän vaativan uran vuoksi ja etenkin niiden vaativien lastensa vuoksi. Minulle se näyttäytyi äidin vahvuutena, olihan hän itse tehnyt valinnan. Toki hän välillä harmittelikin (ja hän olisikin ollut erinomainen lakimies), mutta muisti aina sanoa, että ei kadu valintaansa. Ja onneksi hän ehti tehdä työuransa aikana kaikenlaista.
Äiti on aina ollut taitava käsitöissä. En nyt ole varma, onko tämä totta vai onko mielikuva jäänyt minulle Tankki täyteen -ohjelmasta, mutta kyllä hän taisi ommella myös mittatilaustöinä. Ainakin hän ompeli meille lapsille vaatteita, neuloi minulle maailman ihanimman Snoopy-villapaidan ja kävi kansalaisopistolla kutomassa mattoja. Nämä geenit menivät kaikki siskolleni, mutta minuun tarttui arvostus (toisten tekemiä) käsitöitä kohtaan.
Aikaansa edellä
Vielä joku vuosikymmen sitten oli tyypillistä, että ihminen opiskelee ammattiin ja työskentelee siinä ammatissa muutaman vuosikymmenen ja jää eläkkeelle. Me kaikki tiedämme, että nyt on toisin ja ihmisen pitää sopeutua uusiin tehtäviin, ammatteihin, pätkätöihin ja yrittäjyyteen. Äitini on ymmärtänyt tämän jo aikapäiviä sitten. Vaikka hän itse aina vähätteli omaa työuraansa, minulle hän osoitti omalla urallaan, että näköjään todellinen asiantuntija voi tehdä kaikenlaista.
Upeinta äidissäni on taito löytää yhteys kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kiinnostus heitä kohtaan. Hän puhuu sujuvasti vieraita kieliä ja tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Hän on luonteeltaan kiltti ja opettanut ympärilleen suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää. Siksi minäkin olen aina saanut olla omanlaisesti outo.
Työuransa aikana äiti on työskennellyt ompelijana (vähintään mielikuvissani), museovirkailijana, radiossa, pankissa, opettajana, yrittäjänä ja kiinteistönvälittäjänä. Etenkin jälkimmäiset kolme olivat itselleni pitkään niitä ihanneammatteja, joita kohti pyrin itsekin. Olenkin aina ollut äidistäni kovin ylpeä myös ammatillisessa mielessä. Hän on tarttunut työtehtäviinsä innokkuudella ja ollut varmasti jokaisessa ammatissaan helposti lähestyttävä ja avulias ammattilainen.
Hän on pienen eläkkeensä ansainnut (ja isommankin ansaitsisi). Kiitos, äiti. Olet opettanut minulle työn arvon.
Mitä satasella saa?
Koska alan vähitellen ymmärtää, kuinka vähän ymmärrän rahan päälle, pohdin jokaisen asiantuntijan osalta, mitä hänen alallaan satasella saa tai voisi saada. Minua nimittäin hieman nyppii se, että satanen on toki suuri raha, mutta sillä saa aika vähän. Ja palveluntuottajalle jää kulujensa jälkeen vain pieni osa laskutettavasta summasta käteen.
Eläkeläisten osaamista soisi hyödynnettävän laajemminkin. Satasella voisi tarjota vaikka kieltenopiskelun tukiopetusta lapselle iltapäivään. Samalla lapsi oppii (toivottavasti) arvostamaan aikuisten elämänkokemusta.
Suomalaisen on usein vaikea nähdä itsensä positiivisessa valossa tai ainakaan tuoda sitä esille. Siksi päätin Suomen juhlavuoden kunniaksi nostaa esille sata suomalaista osaajaa. Valtaosa juttusarjan henkilöistä on entisiä tai nykyisiä työkavereitani, kumppaneita tai muuten tuttuja työelämästä. Henkilöbrändeistä innostuvana hörhelönä haluan kuitenkin tuoda esiin myös sellaisia ihmisiä, joita olen tavannut vain sosiaalisessa mediassa. Keskiössä on suomalainen asiantuntija, SataSella, joka suomalaisen avarakatseisuuden periaatteiden mukaisesti voi edustaa mitä sukupuolta tahansa. Esittelyjä julkaistaan päivittäin sadan päivän ajan. Viimeinen SataSella julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Katso kaikki SataSellat >>