Kehen nainen luottaa?

Toisia taitajia tulee tavattua liian harvoin. Yksi sellainen on Anne Inkinen.

Lahja ystävälle

Kyseessä on tällä kertaa minun kampaajani: “Parturi-kampaamo Fete Anne”, kuuluu iloinen ääni puhelimessa. Kampaamon nimestä on tullut minulle muuten muistisääntö siitä, kumpi olikaan pää ja kumpi juhla ranskaksi. Vaikka Annen ammatti ihan tavallaan liittyy vähän päähänkin, juhla on kuitenkin kuvaavampi. Joka kerralla on nimittäin ollut kovin juhlava olo Annelta lähtiessä.

Olen suositellut Annea ehkä kymmenelle kaverilleni, ja minä en muuten ole mikään suosittelijatyyppi. Oikeastaan olen elämäni aikana suositellut lähinnä kampaajaani ja pankkiani. Molemmissa kyse on juuri siitä henkilökohtaisesta kokemuksesta, jonka tunnen saavani. Joskus tuntuu siltä, että Anne tuntee minut paremmin kuin moni kaverini. Annelle tulee kerrottua ilot ja huolet kuin huomaamattaan, kun hän samalla hieroo päänahkaa tai nipsii latvoja.

Ammattitaito on paljon muutakin kuin ydinosaaminen.

Totaalisen hormoniherkkänä oikkupäänä oireilen hiuksillani, kuten kaiketi moni muukin. Anne näkee minusta, koska käyn kierroksilla tai koska on kenties hieman stressiä pukkaamassa. Ja minähän uskon. Kerran tulin jopa kampaajalta kotiin ja kerroin miehelleni, että taidan olla stressaantunut. Mistäkö sen tietää? No, jos kampaaja kerran sanoo. Tuo stressi tuli silloin hoidettua samana iltana kuplilla kuplissa.

Osaavissa käsissä

On minulla toinenkin syy ollut suositella Annea: Hän on todella taitava! Erityisesti pidän siitä, että hän osaa leikata sellaisia hiusmalleja, joita ei juuri tarvitse hoitaa. Hän tietää jo, että en kuitenkaan käytä paljon aikaa aamuisin tukan laittamiseen tai osaa käyttää poikien pörrötysvahoja. Samoin hän tietää, että joskus hiustenleikkuun välille jää liian pitkä aika, joten tukan täytyy näyttää siedettävältä myös hieman ylipitkänä.

Olen usein antanut Annelle ns. vapaat kädet, enkä pidä sitä kovin kummoisena juttuna. Hänhän sen paremmin näkee, millainen malli kasvoihini sopii ja millaisesta tyylistä tykkään. Suurimman vaikutuksen minuun teki se yksi kerta, jolloin en nyt ollut ihan varma, tykkäsinkö lopputuloksesta. Olin jälleen kerran antanut luvan mennä fiiliksen, siis sen Annen fiiliksen mukaan ja katselin itseäni peiliin vielä ulko-ovella. Olin hieman epävarma ja sanoin sen Annelle. Hän ei epäröinyt hetkeäkään, vaan huikkasi heipat ja sanoi: “Sä tykkäät siitä huomenna.” Niinhän siinä kävi.

Interwebsistä et Annea löydä, mutta numero 019-581060 löytää Mannerheiminkadulle.

Mitä satasella saa?

Koska alan vähitellen ymmärtää, kuinka vähän ymmärrän rahan päälle, pohdin jokaisen asiantuntijan osalta, mitä hänen alallaan satasella saa tai voisi saada. Minua nimittäin hieman nyppii se, että satanen on toki suuri raha, mutta sillä saa aika vähän. Ja palveluntuottajalle jää kulujensa jälkeen vain pieni osa laskutettavasta summasta käteen.

Mikään kaikkein helpoin ammatti ei kampaamoyrittäjälläkään ole. Yli tunnin työ maksaa alle satasen, eivätkä aineetkaan ilmaisia ole. Mietihän ensi kerralla kampaajalla, kuinka paljon keikastasi jää yrittäjälle.


Suomalaisen on usein vaikea nähdä itsensä positiivisessa valossa tai ainakaan tuoda sitä esille. Siksi päätin Suomen juhlavuoden kunniaksi nostaa esille sata suomalaista osaajaa. Valtaosa juttusarjan henkilöistä on entisiä tai nykyisiä työkavereitani, kumppaneita tai muuten tuttuja työelämästä. Henkilöbrändeistä innostuvana hörhelönä haluan kuitenkin tuoda esiin myös sellaisia ihmisiä, joita olen tavannut vain sosiaalisessa mediassa. Keskiössä on suomalainen asiantuntija, SataSella, joka suomalaisen avarakatseisuuden periaatteiden mukaisesti voi edustaa mitä sukupuolta tahansa. Esittelyjä julkaistaan päivittäin sadan päivän ajan. Viimeinen SataSella julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Katso kaikki SataSellat >>